Tapaturmat

Jalkapalloilijan tavallisin tapaturma on reiden alueen lihasvamma. Kun lihakseen kohdistuu lihaksen sietokyvyn ylittävä liian suuri tai nopea rasitus, lihaksen säiemäinen rakenne saattaa revetä. Repeämä voi olla varsin pieni, muutaman säikeen vaurio, tai se voi kattaa koko lihaksen paksuuden. Myös lihaksen jatkeena oleva jänne voi revetä osittain tai kokonaan. Repeämän voi aiheuttaa myös ruhje, etenkin jos isku osuu jännittyneeseen lihakseen.

Lihasrepeämän ensiapuna vauriokohtaa on painettava kylmäpussilla. Kova kipu, turvotus ja lihaksen toimimattomuus saattavat viitata vakavaan vaurioon, jolloin kannattaa hakeutua lääkäriin jatkotutkimuksiin. Lihasrepeämän paraneminen kestää n. 2-6 viikkoa, ja sitä voi yrittää nopeuttaa fysioterapian avulla. Myös lihaksen kuntoutuksen suunnittelussa kannattaa käyttää asiantuntijan apua.

Nopeatempoisessa jalkapallossa myös nilkan ja polven alueen nivelsidevammat ovat yleisiä. Vauhdikkaassa lajissa pelaajan nilkka vääntyy herkästi siten, että jalkaterä kiertyy sisäänpäin ja aiheuttaa vaurion nilkan ulkosyrjän nivelsiteille. Nilkka on syytä tutkituttaa, mikäli kipu estää jalalle varaamisen. Nilkan nivelsiderepeämistä kuitenkin vain pieni osa vaatii leikkaushoitoa, ja useimmiten vammoista valtaosa hoituu varovasti kuntouttamalla.

Polvivammat

Polvivammat ovat jalkapallossa niin ikään yleisiä. Jos vääntynyt polvi on turvonnut ja kivulias, on syytä hakeutua lääkärin tutkimuksiin. Polven tilannetta voi seurata itsekseen, jos se kestää painoa ja liikutusta eikä turpoa. Kylmähoito, kohoasento ja kuormituksen rajoittaminen lievittävät kipua loukkaantuneessa polvessa.

Rasitusvammat

Rasitusvammat syntyvät liikunnassa kudosten kuormittumisen myötä. Kudosten sietokyvyn ylittyessä tulee ärsytysreaktio, jonka seurauksena alkaa ilmetä kipua. Rasitusvammojen hoidossa ei riitä pelkkä kuormituksen vähentäminen, lepo ja lääkkeet, vaan kivun pitkittymisen välttämiseksi on myös pystyttävä puuttumaan rasitusvamman syihin.

Kasvuiässä olevan jalkapalloilijan rasitusvammat sijoittuvat tyypillisimmin kantapään, polven alaosan ja lannerangan alueelle. Aikuisen pelaajan rasitusvammat sijoittuvat puolestaan useimmiten lihasten ja jänteiden kiinnityskohtiin.

Hoito

Ensiapuna miltei kaikkiin tapaturmiin käy kylmä-koho-kompressio.

Kylmähoito voidaan tehdä kylmäpusseilla. Myös pussitettu lumi tai esimerkiksi jäinen pakastevihannespussi toimivat hätätapauksessa ensiapuna.

Aseta kylmäpussi vammautuneeseen kohtaan mahdollisimman tiiviisti, mutta laita väliin ohut kangas tai talouspaperia. Jääkylmä pussi voi aiheuttaa paleltuman suoraan iholle laitettuna.

Kylmäpakkausta pidetään paikoillaan noin 20 minuuttia kerrallaan ja hoidon voi toistaa 3-4 kertaa vuorokaudessa.

Kompressioside eli tukiside tukee vamma-aluetta ja ehkäisee turvotusta. Siihen sopii tavallinen ideaaliside. Liian tiukka sidos heikentää verenkiertoa vamma-alueen alapuolella, joten esimerkiksi nilkkavammaa sidottaessa on hyvä varmistaa, että varpaissa kiertää veri ja ne eivät kylmene.

Kohoasento estää nesteen ja turvotuksen kertymistä vamman ympärille.

Kipuun voi käyttää tulehduskipulääkkeitä, mikäli niiden käytölle ei muuten ole esteitä, kuten astmaa tai muita lääkkeitä. Vamman on syytä antaa parantua rauhassa. Toipilasaikana voidaan käyttää apuvälineenä lihas- tai niveltukea.